Asiantuntijan tuntiveloitus - 5 vinkkiä oman työn hinnoitteluun

Asiantuntijan tuntiveloitus – 5 vinkkiä oman työn hinnoitteluun

Julkaistu 23.9.2022

Tässä artikkelissa käydään läpi niitä keskeisiä asioita, joita palveluita tuottavan ja omistajan henkilökohtaiseen työpanokseen perustuvan yrityksen tulisi huomioida tuntiveloituksen hinnoittelussaan. Oman työn hinnoittelu on yksi keskeisimmistä asioista yritystoiminnassa menestymisessä. Oikein hinnoiteltu työ vaikuttaa merkittävästi kysyntään, ja tätä kautta myös yrittäjälle itselleen kertyvään tuloon. Hinnoittelussa on huomioitava asioita, jotka eivät kaikki ole yrittäjän itsensä päätäntävallassa. Mutta löytyy myöskin tekijöitä, joihin yrittäjä voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Ehdottoman oikeaa hintaa tuskin voi määritellä, vaan se on useamman tekijän summa.

Tässä 5 vinkkiä oman työn hinnoitteluun

1. Alan yleinen hintataso

Alan yleinen hintataso yleensä antaa raamit, johon oma tuntiveloitus on asetettava. Olipa kyse sitten siivoustyöstä, parturi-kampaamosta tai lakiasiantoimistosta, joka alalla on oma keskimääräinen veloitustasonsa. Alalla, jossa tuotettu palvelu on pitkälle standardoitua, on hankalampi poiketa yleisestä hintatasosta ylöspäin myynnin siitä kärsimättä. Alalla, jossa palvelun sisältö on räätälöity asiakas- ja tapauskohtaisesti, esimerkiksi Insinööritoimiston suunnittelutyö, alan yleinen hintataso ei sido niin tiukasti kuin vaikkapa parturi-kampaamoa.

Jos yhtiön tarjoama palvelu poikkeaa alan muista toimijoista merkittävästi palvelun sisällön tai laadun suhteen, on joka alalla mahdollisuus hinnoitella oma työ (korkeammalle) toimialasta poikkeavasti. Omaa erityisosaamista ei missään nimessä kannata myydä liian halvalla.                         

2. Kiinteät kulut ja investoinnit

Toinen keskeinen seikka mietittäessä oman työn hintaa, ovat toiminnan kulut; sekä kiinteät että muuttuvat kulut. Toiminnan kiinteät kulut, esimerkiksi toimitilavuokra, sähkö ja vesi, vakuutukset, puhelin, tietoliikenne, rahoituskulut ja hallintokulut on katettava liikevaihdolla. Samoin jos yhtiöllä on myyntimäärästä riippuvia muuttuvia kuluja, kuten tarvikekulut, on liikevaihdon riitettävä myös niihin. Oman työn hinnoittelua mietittäessä on hyödyllistä laskea em. kulut kuukausitasolla, jotta saadaan jonkinlainen arvio tarvittavasta kuukausittaisesta liikevaihdon määrästä, ja tätä kautta edelleen omasta työstä perittävästä veloituksesta.  Jos yhtiö on investoinut lainarahoituksella tuotantovälineisiinsä, on muistettava laskea myös lainojen lyhennykset mukaan summaan.

3. Toive omasta ansioista ja eläke

Kuluihin on syytä laskea mukaan myös yrittäjän oma ”palkka” sekä YEL- vakuutus. Mitä korkeampaa ansioita yrittäjä suunnittelee yrityksestään saavansa, sitä korkeampi luonnollisesti tuntiveloituksen on oltava. Lisäksi on syytä muistaa myös eläkkeen kerryttäminen, tehtiinpä se YEL- vakuutuksen tai muiden vapaaehtoisten eläkeratkaisuiden kautta. Yllättävän usein juuri eläkkeen kerryttäminen on joko tietoisesti tai vahingossa unohdettu sisällyttää yhtiön kuluihin, vaikka siitä huolehtiminen on melkein yhtä tärkeää kuin palkanmaksu nykyhetkessä.      

4. Laskutettavat tunnit

Asiantuntijatyössä liikevaihto kertyy lähes yksinomaan asiakkailta laskutettavista työtunneista. Joillakin toimialoilla voi varsinaisen työajankäyttöön perustuvan laskutuksen lisäksi olla merkittäväkin oheismyyntiä. Laskutettavien tuntien määrän arvioimisessa on kuitenkin syytä olla realisti. Yrittäjä tekee keskimäärin huomattavasti palkansaajaa enemmän työtunteja, mutta oman osansa tunneista vaatii myös yrityksen hallinnollisten asioiden hoitaminen. Myöskään ihan jokaista asiakastoimeksiantoon käytettyä tuntia ei voi laskuttaa; neuvottelut, hinnoittelu ja asiakassuhteen muu hoitaminenkin ottaa aikansa. Joskus myös voi sattua arviointivirheitäkin, ja myydään työ kiinteällä hinnalla pienemmällä tuntimääräarvioilla kuin mitä toimeksiannon suorittaminen todellisuudessa ottaa. Ja yhtiön tilauskirja ei välttämättä ole täynnä ihan jokaisen tunnin osalta, eli tyhjäkäyntiäkin todennäköisesti on. Lisäksi täytyyhän yrittäjän välillä myös lomaillakin.

Laskutettavien tuntien määrä viikossa ei siis ole suoraviivaisesti  5 pvä x 8 h/pvä = 40 h.

5. Verot

Myös verottaja ottaa oman osansa. Ensimmäinen verottajalle menevä siivu on arvonlisävero. Tuntityönä asiakkaitaan laskuttavalla yrityksellä ei yleensä ole paljon alv- vähennykseen oikeuttavia kuluja. Onkin tärkeää muistaa laskea ja hinnoitella oma veloitus ilman arvonlisäveroa. Alv tulee mukaan vasta laskutusvaiheessa.
Tuloverotuskin on syytä huomioida, kun lasketaan yrittämisestä käteen jäävää tuntipalkkaa. Toiminimi- sekä henkilöyhtiöyrittäjä maksaa tuloveron yhtiön tuloksesta, ja tästä jäljelle jäävä osuus on yrittäjän ”palkkaa”. Osakeyhtiössä puolestaan omistaja voi maksaa itselleen verotuksellisesti sopivassa suhteessa palkkaa ja osinkoa.      

Miten määritellä oman työn tuntiveloitus?

Käyttökelpoinen ja suhteellisen yksinkertainen keino arvioida oman työn minimihinnoittelua on laskea esimerkiksi yhden kuukauden kulut (joka siis samalla minimivaatimus kuukauden liikevaihdon määrästä). Tämän jälkeen arvioidaan realistisesti, kuinka monta tuntia on mahdollista laskuttaa asiakkailta. Kulut, eli liikevaihtotarve, jaetaan sitten laskutettavien tuntien määrällä ja lopputuloksena saadaan tuntihinta.     

Esimerkki:
Kuukausittaiset kulut ovat 5.500 € (kiinteät kulut 2.500 €, palkka 2.500 € sekä eläkevakuutus 500 €)
Laskutettavia tunteja arvioidaan olevan 120 h.
Tuntiveloitus 5.500 € / 120 h =   45,8 €/h.
Käteen jäävä ansio 2.500 t€ – tulovero 22 % = 1.950 €

Lisätietoa ja apua oman työn hinnoitteluun Talenomilta

Juha Aatsinki
Rahoitus- ja talousasiantuntija, HTM

p 0207 525 206

juha.aatsinki@talenom.fi